Teksti:
Iltatapahtuman otsikko kuulosti erikoiselta "Kuinka ihminen kehittää parannusarmon?" 15 osanottajaa, joista kolme neljäsosaa naispuoleisia, odottavat jännittyneinä kokoontaitettavilla tuoleillaan valkoiseksi maalatussa "universaalisen ja multiversaalisen akatemian ("Universalen und Multiversalen Akademie") tilassa Freiburgissa. Hän kiirehtii paikalle: hoikka, mustat hiukset, pukeutuneena valkoiseen paitaan ja housuihin. Hän kastaa kätensä valmiina olevaan vesiastiaan ja kuivaa ne valkoiseen pyyhkeeseen. Seuraavan puolentoista tunnin aikana hän ei laske sitä enää käsistään.
Tummilla silmillään Pablo Alemany katsahtaa levottomasti yleisöään. Aivan yllättäen hän alkaa laulaa, selvästikin mantroja. Tämä kaikki tuntuu ensin minusta hyvin hämmentävältä. Hyvin vahvalla espanjalaisella aksentillaan tämä argentiinalainen selostaa elämänkertaansa - kuinka hän jätti uransa fyysikkona ja päätyi "henkisen parantumisen tukijaksi": syntyi 1961 Argentiinassa ja toimi ensin sähköteknikkona. Tuloillaan hän rahoitti tutkimusmatkojaan vuoristoon tullakseen vuorikiipeilyn ammattilaiseksi. Vuoristomatkallaan vuonna 1980 lähes 6970 metriä korkealle Aconcagualle Chilen ja Argentiinan rajalla 22-vuotiaana hän liukastui huipulle kiipeämisen jälkeen lumimyrskyssä ja putosi jäärailoon. Hänen ystävänsä onnistuivat saamaan hänet ylös ja hän sittenkin selvisi hengissä. Aikaa kului paljon ja ryhmän piti saavuttaa vielä heidän tukiasemansa. Täydellisen uupumuksen olotilassa Alemany koki kuolemanläheisen rajakokemuksen: "Tunsin kuinka jätin kehoni ja näin itseni ylhäältä." Tämä vuoristo-onnettomuus, jossa hän menetti kolme sormeaan, muutti hänen elämänsä pysyvästi. Ensin hän aloitti teoreettisen fysiikan opintonsa, joiden suorittamisen jälkeen hän piti tutkimusesitelmiä Intiassa, USA:ssa ja Euroopassa.
Mutta sitten hänen elämänsä kehittyi, varsinkin reinkarnaatiokokemusten kautta, vallan toiseen suuntaan. Silloin jo aikoinaan oli hänen "tehtävänsä" alkanut, sillä jo hänen entiset elämänsä olivat suuntautuneet lähimmäisille uhrautumiseen ja Jumalalle antautumiseen. Myös aiemmissa inkarnaatioissaan hän oli ollut parantaja. Tämä oli sitä, mikä hänen piti elvyttää uudelleen.
Ihmisellä, joka on saanut "parannusarmon" - esitelmän aihe - tarkoitti Alemany luultavasti itseään, eikä "parantumisen etsijöitä", tuli minulle nyt selväksi.
Vuonna 1990 hän tuli promootio-stipendillä Saksaan. Jo viisi vuotta sitä ennen hän oli alkanut meditoida säännöllisesti. Erään erityisen syvän meditaation aikana Freiburgissa hän näki silmät suljettuina edessään valoa ristin muodossa. "Meillä kaikilla on erilaisia lahjoja, joita on syytä tarkastella Jumalan lahjoina", hän selittää. Hänen lahjansa oli kyky "sammuttaa itsensä ihmisenä. "En ole parantaja. En käsittele, enkä terapoi", hän selvittää. "Luon olosuhteet sille, että spontaani parantuminen voi tapahtua." Rukouksen avulla parantumisen etsijä voi saada yhteyden Jumalalliseen rakkauteen. Tässä ei ole kysymys energian välittämisestä vaan tietoisuuden prosessista.
Kenellä on luennon jälkeen kiinnostusta kokea parannusistunto, saa jäädä. Sen jälkeen kun Alemany oli työntänyt meditatiivisen CD:n laitteeseen, hän aloittaa kiertämisen kahdentoista parantumista etsivän ihmisen muodostaman piirin keskellä. Astuen pehmeästi jalalleni hän koskettaa kevyesti takaraivoani. En aisti mitään vaikuttavaa, mutta jotenkin pehmeät kosketukset rauhoittavat. Kuitenkin minun on vaikea rentoutua kunnolla. Noin tunnin parannusmeditaation jälkeen ajan sekavin tuntein kotiin. "Jumalallinen tietoisuus", "valoristi", "parannusarmo"... Pääni oli sekaisin näistä uskonnollisista käsitteistä.
Kun eräänä keskikesän päivänä vierailen hänen valoisassa Freiburgin asunnossaan, selviää minulle muutama asia.Helpottuneena totean, että täällä näyttää "korkeamman tason opiskelija-asunnolta luovassa kaaoksessa". Punaiset sohvat, mäntyhyllyt täynnä esoteerisia kirjoja, Mandaloita seinillä. Hyllyissä taipuvat kansiot, monilla kirjoituspöydillä pinoutuvat paperivuoret ja CD:t. Alemany oli keittänyt Lapacho-teetä ja kahvia, tarjoaa minulle joghurttia ja tuoreita ekologisia mansikoita. Kaikki astiani ovat minulle kiitolliset ihmiset lahjoittaneet, hän hymyilee. Tänään hän ei ole myöskään pukeutunut täysin valkoisiin, vaan hänellä on yllään valkoinen paita ja mustat housut. Hän eroaa jyrkästi "normaalina ihmisenä" ja "parantumisen tukijana erityisessä tietoisuuden tilassa", hän selventää. Siksi valkoiset "työvaatteet", pyyheliina, joka suojaa häntä karkeilta energioilta ja puhe itsestään kolmannessa persoonassa.
Vastakohtana yksinkertaiselle "parantelulle", jossa hoidetaan sairauden oireita, tulisi hänen "rukousparantamisessaan" sairauden aiheuttanut häiriintynyt harmonia tulla uudelleen luoduksi, hän esittää. Niin sanotusti positiivisena sivuvaikutuksena sairaus voi kadota. Toki jokainen sairaus tai elämän kriisi pitää sisällään myös sanoman, "se on sielun huuto kehitystä kohti." "Kaikki sairaudet ja onnettomuudet ovat määrättyjä oman karmamme mukaisesti", siitä on tämä 44-vuotias vakuuttunut. Siten hyvitetään entisten elämien negatiivisia toimintoja. "Kärsimys ei ole koskaan turhaan, siten vapautetaan paljon negatiivista karmaa." Ja sitä tapahtuu myös hänen istunnoissaan: "Todellinen parantuminen on itseparantamista ja henkistä kehitystä", hän tiivistää.
Minulle tulee selväksi puheemme aikana, että olen tekemisissä hyvin erikoisen ihmisen kanssa. Sellaisen, joka ei päästä helpolla. Sellaisen, joka hyvin vaikeiden tapahtumien jälkeen on hyväksynyt "elämäntehtävänsä". "Ainoa, mikä minua kiinnostaa on mahdollistaa ihmisille pääsy Jumalalliseen rakkauteen. Mikään ei tuo minulle suurempaa iloa kuin kuulla, että joku on tervehtynyt. Tunnen itseni syvästi liikuttuneeksi, kun kuulen jotain sellaista." Jatkuvasti hän on matkoilla, "valtaisan sisäisen voiman ajamana".
Tämä lyhyt elämä on hänelle ennenminkin "uni, eikä meidän todellinen luontomme". Siten seuraava kysymys, pelkääkö hän kuolemaa, on lähes tarpeeton. "Itsestäänselvästi en! Iloitsen siitä. Elän kuollakseni. Se, mitä useimmat ihmiset yrittävät välttää, on parasta, mitä heille voi tapahtua. Kuoleman kautta palaamme kotiin. Kuolleita olemme sinä hetkenä, kun synnymme."

Haastattelu Tri. Pablo Alemanyn kanssa
Kuvailette itseänne "henkisen parantumisen tukijaksi". Miten tuette niitä ihmisiä, jotka tulevat luoksenne?
Apuni ei lopu istunnon jälkeen. Tuen ja edistän niitä ihmisiä, jotka tulevat luokseni, tulevana aikana meditaation, rukousten ja positiivisen ajattelun avulla. Tarjoan heille vähintään neljä parantumisistuntoa lyhyen ajan sisällä. Usein aistin, jos joku ajattelee minua ja sitten tiedän, miten hänellä menee. Se tekee kaukoparantamisen mahdolliseksi.

Miten parannusistuntonne etenee?
Huomioni ei kiinnity sairauteen, eikä edes parantumista etsijän kehoon, sillä en näe häntä sairaana, potilaana tai asiakkaana. Siksi minun ei tarvitse edes tietää mitään sairaudesta. Meditoin ja avaudun täydellä antaumuksella Jumalalliselle rakkaudelle. Asetun ikään kuin kanavaksi, joka palvelee henkisenä "rakkauden lahjoittajana". Kiinnitän huomioni Jumalaan, antamalla sisäisen visioni tästä parantavasta valosta - usein valoristin muodossa - laajentua. Silloin ylhäältä virtaa valoa käsivarsieni ja käsieni kautta tämän toisen henkilön kehoon asti, jossa myös muodostuu valoristi. Se on syvän rauhan ja rakkauden laajentumista, hiljaisuuden ja turvallisuuden tunteen kokemista. Yritän sitten pitää tästä visiosta kiinni ilman omia ajatuksia. Tunnen olevani samalla kuin sivustakatsoja, joka tarkastelee kehoaan ulkopuolelta. Se on syvän tietoisuuden ja hienojakoisen havainnoinnin tila. Siinä koen laajentumisen, joka johtaa minut kauas kehon rajojen ulkopuolelle. Aistin mitä eri paikoissa ja eri aikoina tapahtuu.

Voitteko kuvailla tarkemmin tätä valoa?
Sillä on erilaisia, mutta aina vaaleita värejä: kullankeltainen, ruusunpunainen, joskus vaaleansininen, toisella kertaa violetti, joskus valkoinen. Ihmiset kertovat usein istunnon jälkeen tunteneensa lämpöä ja nähneensä jonkun värin, joskus juuri niin kuin olin itsekin kokenut. Koen tämän havainnon valosta kaiken kattavana, parantavana rakkautena. Se vaikuttaa kuin tieto, että ihminen on yhtä Jumalan kanssa. Uskon, että kyseessä on se, mitä uskonnossa kutsutaan "Jumalan siunaukseksi".

Vaikuttaako henkinen parantaminen kaikkiin ihmisiin, niin että myös epäilijät voivat kokea parantumista?
Kaikissa tapauksissa, joissa henkilö sallii parannusistunnon kokemuksen, voi Jumala auttaa. Istunnon avulla tapahtuu aina parantumista, mutta ei aina halutulla tavalla. Avuliasta on, kun henkilö työskentelee mukana, tekemällä itse jotain henkisen parantumisensa eteen, meditoimalla ja olemalla valmis luopumaan negatiivisista ajatuksista ja tunteista. Esimerkiksi minulta hän sa henkilökohtaisen rukousharjoituksen.

"Näettekö" jotain meditatiivisen parannusistunnon aikana, mitä ette kerro ihmiselle, jota hoidatte?
Saatan nähdä dramaattisia kuvia, jotka antavat minulle aavistuksen häiriön takana olevasta oikeasta syystä. Kun koen jotain sellaista, yritän suojata henkilöä sellaisilta kuvilta. Otan tämän kuvavirran itseeni ja annan sen virrata jalkojeni kautta maahan, näin erotan kammottavat muistot henkilöstä. Säännönmukaisesti en puhu siitä, mitä sisäisesti koen. Joskus henkilö saattaa nähdä karmansa mukaisia tilanteita, jotka ovat ratkaisu nykyisiin ongelmiin.

Missä tapauksissa tarjoatte regressiota?
Tämä kokemus ei sovi kaikille. Tietty sielun kypsyys täytyy ollla. Yhdistän regression parannusistuntoon. Tarjoan sitä, jos pidän tärkeänä, että henkilö näkee itse karmisen ongelmansa. Siinä ei ole ensisijaisesti kyse siitä, että katsotaan entisiä elämiä vaan että ratkotaan tämän päivän ongelmia, jotka ovat yhteydessä menneeseen. Reinkarnaatio-terapeutti Jan Erik Sigdell, jonka kanssa kirjoitin kirjani, puhuu hyvin asiasta "tunteiden vapauttamisena".

Eräät tunnetut parantajat tarjoavat henkisen parantamisen koulutusta. Uskotteko, että jokainen, joka haluaa, voi oppia parantamaan?
En missään tapauksessa. Jokainen, joka väittää, että seminaareilla ja workshopeilla voi kouluttautua "henkiparantajaksi", on tietämätön. Sielu tarvitsee siihen tietyn henkisen kypsyyden. Sitä ei voi pakottaa, se joko on tai ei. Tunnen tuskin ketään, jolla tämä edellytys olisi. Useat itsensä nimittäneet parantajat ovat itse parantamisen tai rakkauden tarpeessa. Koulutuksen kautta voi tulla lääkäriksi tai luontaisterapeutiksi. Parannusarmoa ei voi kuitenkaan jakaa kenenkään kanssa, ei edes monivuotisen koulutuksen jälkeen.

Kirjallisuus
Jan Erik Sigdellin keskustelu Pablo Andres Alemanyn kanssa "Mitä on henkisen parantumisen tukeminen? - Fyysikko antaa tukensa henkisen parantamisen tunnistamiselle", Hans-Nietsch-Verlag , Freiburg.

Tilaukset: Betterworld e.V. , Harppuunaapolku 1 A 10 FIN-01600 Vantaa Puh/SMS: +358(0)40.1950108 finland@betterworld.eu

Osoite: www.pabloandres.eu