Pablon kirjoja

∆ Mitä on henkisen parantumisen tukeminen? – Fyysikko paneutuu henkisen parantamisen tunnistamiseen.

Jan Erik Sigdellin keskustelu Pablo Andrės Alemanyn kanssa

Kuuluisa inkarnaatioasiantuntija tri. Jan Erik Sigdell tutustuu Pabloon fyysikkona ja henkiparantajana.

Tämä hämmästyttävä yhdistelmä on erittäin mielenkiintoinen Jan Erikille, joka koki elämässään samankaltaisen urakehityksen, sähkö- ja lääketieteen insinööristä reinkarnaatioterapeutiksi. Sellaisena Jan-Erik teki muutamia regressiokokemuksia Pablon kanssa ja paljon keskusteluja syntyi menneinä vuosina.

Käsissänne oleva kirja kokoaa Pablon kertomukset ja oivallukset henkisestä parantamisesta, kysymysten muodossa, joita Jan-Erik esittää.

Ajassa, jossa henkinen parantaminen on erittäin kiistelty aihe, tämä vuoropuhelu välittää lukijoille vision ihmisestä, joka toisaalta puhuu omasta kokemuksesta ja joka toisaalta on tieteellisesti suuntautunut eikä, kuten usein tämän aihepiirin ympärillä, ole ensisijaisesti uskonnollinen tai esoteerinen.

Kirja-arvostelu (lähde: Connect – Forum für Schöpferische Lebensgestaltung”, kirjakauppa Buch & Co, Göttingen).

Teoreettinen fysiikka ja henkiparantaminen kuulostavat vaikeasti yhdistettäviltä. Kuitenkin Pablo Alemany – tri. Alemany – on molempia, hän on fyysikko ja parantumisen tukija. Hän kuvailee ”ihmeparantumisia”, parantumisia henkisen voiman avulla, joita useimmat aikalaisemme pitävät ennemminkin mahdottomina. Hän kertoo elämästään kuvaillen kaikkia kohtaamiaan kriisejä matkalla parantavan voiman saavuttamiseksi. Ilman gurumaisuutta Pablo Alemany selittää, miten hän työskentelee. Istuntojen aikana – pähkinänkuoressa – apua etsivä ihminen saavuttaa yhteyden omaan jumalalliseen itseensä. Mikäli kaikki onnistuu, parantuvat sairaudet, ensin sielullisesti, myöhemmin kehollisesti. Parantuminen on aina itsensä parantamista, jonka mahdollistaa se, että henkisen parantumisen tukija syvällä omistautumisellaan havaitsee vastapäätä olevan henkilön jumalallisena.

Tämä kuulostaa abstraktilta, mutta esimerkkitapausten runsaus ja kokemusperäiset kertomukset tekevät kerronnasta elävän. Ne ovat esimerkkejä spektaakkelimaisista kehollisista parantumisista ja koskettavista kuvauksista läheisyydestä Jumalaan istuntojen aikana ja jälkeen.

Joten itsevarmana, itsestään selvänä asiana ja ilman ylimielisyyttä Pablo kuvaa kokemuksiaan, joita ei voi yksinkertaisesti vähätellä, myöskään vaikka ne eivät sopisi omaan maailmankuvaan. Jotkut lukijat voivat ehkäpä ajatella, että kirja käsittelee asioita, joita pidetään yleensä illuusioina tai humpuukina. Toiset lukevat kirjaa modernina vahvistuksena vanhasta mystiikan opista jumalallisesta luonnosta, joka kattaa kaiken olevan.

Silke Mensching

∆ Henkisen parantamisen peruskäsitteitä.

Aikana, jolloin “henkiparantaminen“ tuli sallituksi Saksassa, uskovat monet ihmiset olevansa “parantajia. “Parantajat“, jotka näkevät parantamiskäsittelynsä lähinnä “energian välittämisenä“. Siten, että ilman oman parantumistietoisuutensa kehittämistä, ilman parantamislahjaa, omistautumatta monissa aikaisemmissa elämissä rukoukselle ja henkiselle parantamiselle, he olisivat hankkineet sen.

Tämä kirja kokoaa yhteen tri. Pablo Alemanyn esitelmät, omistettuina “henkiparantajille“, neljän viimeisen vuoden aikana Saksassa, Suomessa, Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Kanarian saarilla. Siinä välitetään hänen omat oivalluksensa ja peruskäsitteet henkisestä parantamisesta.

∆ Spontaani parantuminen esimerkkeinä ja teoriana.

keskustelu tri. Thomas Hoffmannin kanssa

Nuorina tohtoriksi vihittyinä tieteilijöinä Bayreuthin yliopistossa Thomas ja Pablo tutustuivat toisiinsa. Pablo oli silloin tullut hiljattain Argentiinasta Saksaan. He olivat molemmat fyysikkoja ja käsittelivät keskusteluissaan monia ajankohtaisia teoreettisen fysiikan aiheita.

Muutamien kuukausien päästä tuolloin heidän tiensä erosivat ja yhteys katkesi. 16 vuotta myöhemmin he tapasivat sattumalta. Eräässä Pablon esitelmässä Thomas sai yllättyneenä tietää Pablon muuntautumisesta teoreettisesta fyysikosta henkiseksi parantumisen tukijaksi. Monet Pablon oivallukset olivat yhteneväisiä Thomaksen oivallusten kanssa, joka oli sillä aikaa kokenut samantapaisen mutta erilaisen urakehityksen: Hän lopetti tuolloin yliopistouransa täysin ja suuntasi seikkailulliselle tielle, joka johti hänet henkisesti suuntautuneesta elämästä monissa eri Euroopan maissa, linnanherran toimiin ja osakeyhtiön johtajaksi, aina bioviljelijäksi, munkista viiden lapsen isäksi asti ja tielle, joka asetti hyvin henkilökohtaisesti vastaan kaikki inhimillisen luonnon näkökulmat, suurista huipentumista alhaisimpiin kuiluihin.

Tämä kirja kokoaa heidän keskustelunsa painopiste aiheessa “spontaanin parantumisen“ ilmiö.

∆ Erään henkisen parantumisen tukijan

CREDO

Kirja-arvostelu

Monet tuntevat ja arvostavat Pabloa henkisen parantumisen tukijana, jonka avulla he voivat kokea parantumista ja henkistä kehitystä. Ja se, joka on kokenut hänen parantumis-satsangeja, kysyy jossain vaiheessa itseltään, mitäköhän mahtaa olla kaiken perustalla, mitä itse parantumisen tukija mahtaa kokea – mitä tarkoittaa olla henkisen parantumisen tukija.

Sen vastauksen Pablo antaa tässä ohuessa kirjasessa, joka ilmestyy saksaksi ja suomeksi. Osoitettuna ystävälleen Michaelille, joka on itse henkisen parantumisen tukijaksi tulemisen tiellä ja jonka kanssa lukijat voivat samastua, selittää Pablo hänen Credossaan henkisen parantumisen tukemisen perusteet neljässä kappaleessa, jossa kussakin 108 lausuntoa muistuttaen sutria.

Kuten jokaisessa Credossa, tieto on vain näiden lausuntojen pienenpieni näkökulma, verrattavissa siitepölyyn syvän järven pinnassa. Se, joka suostuu vastaanottamaan näiden lauseiden luomis-runollisen kielen, meditoi niitä ja ottaa ne sisinpäänsä, löytää niistä monen tasoista viisautta, kauneutta ja totuutta.

Tällä tavoin haluaa ehkä lukea vain yksi tai kaksi lausuntoa päivittäin, mutta huomaa siinä, että niiden koko runsaus paljastuu vain näin vähitellen avautuneelle tietoisuudelle.

Astrid Ogbeiwi

www.ogbeiwi.de

_____________________________________________________

Tilausosoite : Hans-Nietsch-Verlag, Poststraße 3, D-79098 Freiburg. Germany. Tel: +49-(0)761-29669-30, Fax: -60. Email: mail@nietsch.de

Tai Suomessa: Tekstiviesti matkapuhelimeen. +358-(0)50-3235914

Sähköposti: eija_kaikkonen@luukku.com

www.pabloalemany.de

Kirjoja Andrésilta

∆ Patagoniasta käsin

Runokirja espanjaksi.

„Sud.“ es la abreviatura errónea de „Soledad“ (“Etelä“ on väärinkirjoitettu lyhenne “yksinäisyydestä“) tämä on päämotiivina tälle runokokoelmalle 11 vuoden aikana Patagoniassa.

Kaukainen etäisyys, jääkylmyys, aarniometsät, joiden tuhansien vuosien vanhat puut ympäröivät satoja metrejä syviä järviä. Tuuli sateen ja lumen dialektiikkana, yksinolo tulen valossa…

Eristäytynyt kaupunki, maailman äärillä väestön epätasapainolla, jossa on vallitsevasti vain miehiä.

„ desde la Patagonia “ ei ole enää olemassa, sillä se poltettiin tulessa kun Andrés jätti kotimaansa ainiaaksi, ajatuksella “syntyäkseen uudelleen on ensin kuoltava“. Yhtään kappaletta ei jäänyt jäljelle.

∆ Freiburgista käsin

Runokirja käännettynä espanjasta saksaksi.

Pablo kertoo runolliseen tyyliin alkemististen vertauskuvien avulla sielunsa kulkemisesta monien elämien kautta, jotka johtivat hänen parannusarmon kehittymiseen.

Aivan erityisesti käsitellään perusteellisesti kahta aikaisempaa elämää: Pappina alku-maya sivilisaation aikana Keski-Amerikassa ja kuvanveistäjänä keskiaikana Freiburgin kirkon rakentamisen aikana.

Rinnakkaisilmiöt molemmissa elämissä..., alitajuiset muistot (alkemististisena kuvanveistäjänä keskiaikaisessa Freiburgissa) vihkiytymisestä henkiseksi-parantaja-papiksi tuolloisessa henkisessä alku-maya sivilisaatiossa..., näiden sielujen yhdentymisen etsintä..., selvennetään ainoalla mahdollisella tavalla välittää sellaisia koettuja tapauksia: runo, tässä sadun muodossa.

∆ Kehlistä käsin

Akvarellisatu saksaksi.

Rituaalisesti 21. huhtikuuta 2000 Reinille Eurooppasillalta heitettyinä, alkuperäiset runot eivät koskaan päätyneet kirjaan.

Mutta muutamia vuosia myöhemmin aivan yllättäen tapahtui niin, että Andrés löysi puhtaasti sattumalta sen käsikirjoituksen, jossa oli muutamia puuttuvia sivuja ainiaaksi Reiniin jääneinä.

Syvästi liikuttuneena tästä maagisesta Reinin vastauksesta vedenkastelemilla sivuilla, syntyi myöhemmin tämä akvarellisatu:

Keskustelu Reinin joen kanssa kuin keskustelu Jumalan kanssa…

Joki elämän vertauskuvana…

Sama joki, joka on seurannut meitä jo aikaisemmissakin elämissä… Joki metaforana ajalle, joka virtaa; joka ei anna mahdollisuutta kääntyä takaisin, joten mennyttä ei voi enää muuttaa ja jossa taakse jäänyt joenuoma on kuin turhautuneisuuden maisema...

Joki, jonka aistillinen liike hypnotisoi ja kutsuu juomaan ja päihtymään… tai hukkumaan…

Rein rajalinjana elämän ja kuoleman välissä. Rein taikajuomana, jonka vesi juovuttaa ja joka puhdistaa sielun, kehon puhdistaa vaatteenaan ja poistaa karman...

Reinin seura, kuin intiimin ystävän seura, ystävän, joka kaiken tietää, joka jokaisen salaisuuden hiljaa ja uskollisesti säilyttää, joka ei koskaan nuku ja joka pitkinä öinä aina on läsnä, osaa kuunnella ja kertoo ilman sanoja niin paljon...

Rein ihmiskunnan historian hiljaisena todistajana...

Rein jokena, joka puhdistaa ja aina uudestaan uhraa itsensä ihmiskunnan puhdistajana...

”Reinistä käsin” satuna välittää meille runollisin maalauksin ja vertauskuvallisin sanoin pääsytien maagiseen maailmaan, tulevan munkin mystiseen maailmaan, inspiroi meitä omakohtaiseen keskusteluun Jumalan kanssa, nimittäin Reinin rannalla.

∆ La Palmasta käsin

Andrésin runosatu espanjaksi ja saksaksi.

”Mistä aallot tulevat?” on ensimmäinen lapsenomainen kysymys, joka on kirjan päämotiivi. Kirja on kirjoitettu saturunoiksi, käyttäen espanjaa ja saksaa aivan kuin La Palmalla, jossa puhutaan molempia kieliä.

Keskustelu meren kanssa aaltojen murteella. Sama meri, jonka rannalla hän jo lapsena kävi, mutta vain toisella, eteläamerikkalaisella puolella. ” La Palmasta käsin” syntyi tällä Kanarian saarella, kuvattuna kuin Atlantin sydämenä.

∆ Baden-Badenista käsin

Runosatu saksaksi.

Keskustelua oman animansa kanssa, päiväkirjan päämotiivina kysymys ”Miten ihmisestä voi tulla munkki olematta itsensä kanssa ristiriidassa?” Muistiinpanoja yksinolon hiljaisuudessa: ”Baden-Badenista käsin” voidaan lukea satuna, joka viittaa kaivattuun kehitykseen inhimillisestä yksinäisyydestä sielulliseen yksinoloon.

∆ Lanzarotelta käsin

Runosatu saksaksi ja espanjaksi.

Das Exil auf der Insel des Gedächtnisses.

Maanpako muistin saarelta. Saari, jonka ovat valloittaneet muistot orastavasta rakkaudesta, joka ei päässyt kukoistamaan. Muistoja rakkauden versosta, valeltuna laavalla, kohtalon purkauksen nestemäinen maantuli. Aika jätti taakseen palaneen maan, ja kuvitelman siitä, mitä siitä olisi voinut kehittyä. Kuitenkin tästä kasvavasta puunversosta on tänään tullut tähän kuunmaisemaan yksin todellinen kivi lisää. Aution muistin saaren, maanpaon maan eristäytyminen, jonka jokainen Lanzaroten erakko on kokenut.

∆ Suomesta käsin

Runosatu englanniksi.

“Mistä käsistä peili putosi?“ ensimmäisenä naaivina kysymyksenä, tulee tämän saturunon päämotiiviksi, englanniksi.

Suomi “rikkoutuneena peilinä“ (“the broken mirror“), Argentiina peilisymmetriana maapallolla Suomesta.

Pitkä matka maailman ääriltä alhaalta toiseen ääripäähän ylös, päätyy odottamattomaan päämäärän saavuttamiseen – samanaikaisesti lopulliseen illuusiottomuuteen.

Sen jälkeen, ei enää järkeä, jatkaa matkaa-etsintää, kun etsitty on löydetty – ja heti menetetty.

Matkan lopussa maailman äärillä kuin elämän reunaa kohti kurkottaen. Vain putoaminen tyhjään jää jäljelle.

Kirjasarja „von - aus“ (”jstk. käsin”) muodostuu saduista, joissa on yhtenevä taustateema: kirjat kertovat miehen rakastamisen kaipauksesta ja hänen epäonnistuneiden yritystensä turhautumisesta, jotka toistuvat läpi hänen monien elämien. Elämistä, joissa hänet erotettiin palvomistaan rakastetuista tai hän tunsi itsensä pakotetuksi eroamaan väärien vakaumusten perusteella olivatpa ne sitten poliittisia ideologioita, sotia tai uskonnollisia aatteita tai sosiaalisia olosuhteita. Vakaumukset, jotka osoittautuvat vääriksi, kun rakastettu (kuten jopa ehkä siinä koko elämä) on menetetty peruuttamattomasti.

Mies, joka tunnistaa turhautumisensa kautta, että hänen kaipauksensa rakastaa naista, onkin itse asiassa kaipausta rakastaa Jumalaa Hänen miehelle kauneimmassa ilmenemismuodossa: naisen hahmossa.

Tämä oivallus valaisee inhimillisen rakkauden epäonnistumisen todellista syytä, sillä se liittyy siihen, kun naisen etsiminen muuntuu väistämättömästi Jumalan etsimiseksi ja kun mies näin muuntautuu munkiksi: tuleva munkki, joka (nyt tietoisesti) palvoo Jumalaa Hänen naisellisessa ilmiasussaan ja jota hän ylistää tämän täysin abstraktissa ikinaisellisessa muodossaan.

Tästä oivalluksesta kumpuaa uusi, syvempi oivallus: itse rakkauden voima on Jumala ja tämä kaipaus viittaa haluamaamme uudelleenyhdentymiseen luomisen lähteen kanssa. Lisäksi miehelle muodostuu herkempi havainnointikyky, jonka myötä hän voi tarkastella monia erilaisia ilmenemismuotoja, joissa Jumala (abstraktina periaatteena, ei ihmisen kaltaisessa hahmossa) ”tekee rakkauden itsestään, missä hän iloitsee”, kuten esim. valtameren syleillessä maata rannikolla, niin kuin naiskehon iholla (raja-alueella), miehen ja naisen parittelukiihkossa, eikä vähiten miehen ja naisen henkisesti ja eroottisesti latautuneessa vetovoimassa, joka ei koskaan ilmene fyysisesti ja joka näin johtaa jumalattarien ja jumalien abstraktiin vuorotteluun.