Parantumiskertomuksia: Interviews

Haastattelut Rouva Löh:n kanssa

Kysymys: Iloitsen voidessani tervehtiä teitä tässä Christiane Löh. Rouva Löh asuu perheineen Alzenaussa,... Minua ensinnäkin kiinnostaa, miten opitte tuntemaan Pablon. Milloin se oli ja miten asia kehittyi?

Vastaus: Se oli toukokuussa 2001 kun olin ensimmäistä kertaa hänen luonaan. [...] Syynä oli, että takanani oli juuri 6 viikkoa sädehoitoa.

K: Minkä oireen perusteella?

V: Minulla oli rintasyöpä, menetin yhden rinnan leikkauksessa 1995 ja viiden vuoden kuluttua tuli taantuma arpialueelle. Lääkärit suosittelivat minulle radiologista sädehoitoa, melkein jopa painostivat siihen turvallisuustoimena parantumisprosessille. Samanaikaisesti olin kuitenkin henkisessä kriisissä. Etsin meditaatio-opettajaa...

K: Mikä oli ensivaikutelmanne?

V: Olin iloinen, ettei minun itse täytynyt matkustaa, koska olin hyvin uupunut hoidosta. Olimme hieman myöhässä ja menimme kävelylle ennen kuin hänellä oli aikaa meille. Vaikutuksen minuun tekivät rauhallisuus ja hiljaisuus siellä...

K: Kuinka istunnot sujuivat?

V: Meillä oli lyhyt esipuhe. Hän kysyi minulta, miksi olin tullut. Kirjoitin nimeni hänen parannuskirjaansa. Hän otti yhteyttä nimeen pitäen kättä sen yllä. Meditoi lyhyesti ja aloitti sitten työskentelyn. Työskentely tarkoittaa: Hän työskentelee musiikin kanssa, hän soitti Gayatri-mantraa. Istuin tuolilla, menin meditatiiviseen tilaan, pidin silmäni suljettuina ja sitten hän kosketti käsillään päätäni. Se oli se, mitä ensimmäisellä kerralla havaitsin.

K: Kuinka kauan istunto kesti?

V: Istunto kesti noin tunnin, mutta hän piti myös taukoja, anteeksi, en enää muista tarkalleen, hän piti välillä taukoja, meni toiseen huoneeseen ja työskenteli sieltä. Minulla oli sellainen tunne, että vaikka hän oli toisessa huoneessa, niin mentaalisesti hän oli luonani, aistin energeettiset prosessit, jotka jatkoivat virtaustaan. Hän työskenteli myös kerran hyvin vahvasti sydämen alueella ja silloin tarvitsin myös minä taukoja.

K: Istunto oli teille hyvin vahva kokemus, olenko oikeassa?

V: Kyllä, hyvin intensiivinen istunto. Sekä energeettisesti, mutta myös psykologis-emotionaalisesti.
Jälkeenpäin istuin autossa ja kyyneleet vain valuivat. Sanoin hänelle: "Hyvä Jumala, olen pyörinyt vain pääni sisällä, vaikka rakkautta virtaa ympärillä niin paljon. En muista saaneeni niin paljon rakkautta pitkiin aikoihin."
Ja sen uskon olevan erityisen tärkeä asia tässä työssä. Se on todellakin juuri rakkaus, joka parantaa. Ei henkilökohtainen rakkaus miehen ja naisen välillä, se ei edes ole henkilökohtainen suhde. Niin se ei ole. Ja tämä tunne, tulla rakastetuksi, se johti minua vielä monien päivien jälkeen eteenpäin.
Asetuin terassille, laitoin soimaan mantrakasetin, jonka olin saanut ja siirryin takaisin istunnon tunnelmaan. Minulla oli tunne, että olin taas siinä istunnossa, tunsin jälleen hänen kätensä koskettavan päätäni ja istunnot uusiutuivat myös osittain öisin, paljon rakkautta virtasi silloin. Mitä myös virtaa tänä päivänä, mutta luulen, että silloin imin kaiken mitä pystyin saamaan kuin pesusieni.

K: Oliko mukana myös kehollisia kokemuksia?

V: Kyllä, imusolmukkeeni kainolokuopissa olivat turvonneet ja ensimmäisen istunnon jälkeen sitä ei enää ollut. Se oli aika yllättävä kokemus. Seisoin illalla kylpyhuoneessa ja tunnustelin ja totesin: "Se on poissa!" Sädehoito kuormittaa suuresti verisuonia ja niinpä voi muodostua suonikohjuja tietyille kehon alueille, ja myös ne katosivat, heti.

K: Ne olivat sitten pysyvästi poissa vai tulivatko ne takaisin?

V: Ne eivät tulleet takaisin.

K: Niin lyhyessä ajassa tapahtui siis huomattava kehollinen muutos?

V: Kyllä, ne olivat poissa. Kun tänä päivänä minulla on tulehdus, turpoavat vielä imusolmukkeeni. Mutta silloin oli toisin. Yhden operaation ja sädehoidon jälkeen kudokset kuten myös aura vahingoittuvat.

Haastattelut Michaelin kanssa

Kysymys: Niin, hyvää päivää, tervehdin Michael Blankaa. Michael on tietojenkäsittelijä, työskentelee suurelle internet yritykselle Berliinissä.
Niin, Michael, miten kävi sinun tapauksessasi? Miten opit tuntemaan Pablon, miten tulit tekemisiin hänen kanssaan, mitkä olivat sinun ensimmäiset kokemuksesi?

Vastaus: Tapasin Pablon, kun minulla oli parannusistunto Göttingenissä. Olin ulkona, sen talon ulkopuolella, jossa Pablolla oli parannusistunto. Olin tullut hieman liian aikaisin. Enkä halunnut rynnätä sisälle, soittaa ovikelloa tai häiritä. Ja ajattelin: Niin kaikki täällä on aivan normaalisti. Ja sitten yht'äkkiä tuntui kuin olisin ollut aivan toisessa paikassa, kuten, se kuulostaa omituiselta, kuten hieman yläpuolella taivaassa, tuntui suurenmoiselta, hyvin hellältä, yksinkertaisesti aivan toisenlainen värähtely, ja sitten se taas heikkeni. Luulen, että se oli yksinkertaisesti parannusistunto, jonka Pablo oli pitänyt. Eli ennen kuin olin ylipäänsä nähnyt hänet, olin vaistonnut, miten hänen työnsä vaikuttaa. Että hän pystyy virittäytymään toiselle tasolle, jota ei normaalisti ole olemassa maan päällä. On selvää, että kun tämä kenttä on niin vahva, tämä värähtelykenttä, tämä korkea värähtely, niin kaikkea mahdollista voi tapahtua, että parantumista voi tapahtua ja että ihmiset muuttuvat voimakkaasti.

K: Oliko ensimmäinen, oma parannusistuntosi kokemukseltaan samankaltainen?

V: Se oli vielä vahvempi kuin olin aistinut talon ulkopuolelta, hyvin kaunis. Ihana energia, en ole koskaan aikaisemmin aistinut mitään sellaista. Se oli siihen aikaan ainutlaatuista.

K: Mitä siitä kehittyi sinun tapauksessasi?

V: Parannusistunnon aikana... Kuulin Pablosta vanhemmiltani. Vanhemmillani oli kokemuksia hänestä, erittäin hyviä kokemuksia ja he sanoivat, että minun pitäisi joskus tutustua häneen. Göttingen ei ollut kaukana Berliinistä, eikä ole vieläkään, ja sitten ajoin yksinkertaisesti sinne, tartuin tilaisuuteen, kun Pablo oli siellä. Minulla oli tehtävänä tuoda mukanani parannusistuntoon siskoni poika. Olin yksinkertaisesti kertonut Pablolle, että hänellä meni erittäin huonosti. Hän ei ollut syönyt päiväkausiin ja oli suuresti laihtunut ja siskoni oli huolissaan hänestä, hänen henkensä puolesta. Pablo ei halunnut tietää hänestä paljoakaan. Minun piti kirjoittaa hänen syntymapäivänsä ja nimensä. Ja hän piti kättään sen kohdan yllä, johon olin kirjoittanut hänen muistikirjaansa. Ja myös yöllä hänen on täytynyt jatkaa jotenkin. En tiedä, onko hän tehnyt sen tietoisesti vai ei. Joka tapauksessa siskoni kertoi: Aivan ällistyttävää, kuinka hänellä siitä hetkestä lähtien meni paremmin. Hän pystyi yht'äkkiä hyväksymään, että hänellä meni hyvin ja oli yht'äkkiä taas iloinen joka hetkestä. Hän oli nukkunut ja oli alkanut syödä hiljalleen, aivan itsenäisesti.

K: Minkä ikäinen hän oli?

V: Hyvin pieni lapsi, siis kolme vuotta.

K: Kolme vuotta. Ja se meni ohi tosiaan lähes hetkessä lyhyenä aikana?

V: Kyllä, he kävivät myös monilla lääkäreillä. Luonnollisesti, hengenvaarallisessa tilanteessa ja hän murehti totaalisesti. Hän ei enää tiennyt mitä tehdä. Se oli käytännössä äkillistä. Sellaista voi tapahtua. Se on minun kokemukseni.

Huomio: Sähköposti äidiltä viikko istunnon jälkeen vahvistaa ja kuvailee tapahtunutta:

Füssen, 12.02.03
Hyvä Pablo,

tahdon kiittää tässä teitä täydestä sydämestäni, että autoitte pientä poikaani. Hän oli melko huonossa kunnossa, melkein enää vain huusi ja valitti kivusta, pystyi tuskin juomaan ja sitten siihen tuli vielä perjantai-ilta, jolloin hän satutti jalkansa. Myös minä olin epätoivoinen, enkä enää tiennyt, mitä voisin tehdä.

Teidän ruokouksenne auttoivat.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä [parannusistunto hänen veljensä kanssa oli lauantaina, Göttingenissä!] oli lapseni melko rauhallinen ja nukkui erinomaisesti, kuten ei ollut enää viikkoon sitä ennen.
Johonkin aikaan jotenkin heräsimme molemmat ja tunsin lämmön sydämessäni, tunne, että kaikki muuttuu hyväksi, täydellisyyden ja rauhan tunne. Sama tunne tuli myös pojalleni. Tunne säilyi koko seuraavan päivän, oli tapahtunut muutos epätoivosta luottamukseen, vaikka poikani ei antanut minun koskea hänen turvonneeseen jalkaansa, ei edes antanut pukea sukkia ylleen. Ajattelin, että jalka on murtunut. Halusimme viedä hänet röntgen kuvaukseen. Mutta yht'äkkiä siinä kahden maissa sunnuntaina hän seisoi yht'äkkiä molemmilla jaloilla ja jopa käveli pari askelta. Uskoin tuskin silmiäni. Se oli todellinen ihme, toisin en voi sitä selittää. Myös hänen suunsa oli parempi. Hänen huulensa parantuivat silminnähden ja hän pystyi juomaan paljon paremmin. Olen niin kiitollinen! Hän tosin ei pysty vielä tähan päivään mennessä syömään, mutta hänen kuntonsa on paljon parempi ja hänellä on tuskin mitään kipuja enää. Hän paranee joka päivä vähän enemmän.

Tulisin mielellani itse teidän luoksenne parannusistuntoon. Voisitteko kertoa minulle, milloin ja missä se olisi mahdollista?

Veljeni M. kertoi jo teille, että olisin iloinen, jos tulisitte tänne meille [...(Allgäu)] pitämään parannusistunnon. Se olisi todellakin hienoa.

Sydämellisin terveisin,

B. B. (äiti)

Pablon kommentti tähän:
Lapsi ja hänen äitinsä elävät Südallgäussa, Itävallan rajalla. Parannusistunnon aikana he olivat siellä. Parantuminen tapahtui berliiniläisen nuoren miehen kautta ja parannusistunnot pidettiin Göttingenissä. Minun ei tarvitse lisätä mitään: tässä ei ole kyse "käsittelystä", vaan rukouksesta (ks. osa: "parantuminen tietoisuuden prosessina", kirjassa Mitä on henkisen parantumisen tukeminen s. 26).

Haastattelut Rouva Osterhuesin kanssa

K: Iloitsen saadessani tervehtia teitä Rouva Ute Osterhues. Rouva Osterhues on 47-vuotias, kolmen jo täysi-ikäisen lapsen äiti Osnabrückistä.
Niin Touva Osterhues, miten tutustuitte Pabloon ja hänen henkisen parantumisen tukemiseensa?

V: Sinä ajankohtana olin sidottuna pyörätuoliin ja minun piti maata paljon. Minulle oli tehty polveen leikkaus, enkä pystynyt vuoteen kävelemään.

K: Oliko polvileikkaus syy pyörätuoliin?

V: Kyllä, jo ennen leikkausta olin istunut pyörätuolissa, koska en pystynyt kävelemään. Ja sitten eräs joogan opiskelija toi minulle hänen kirjansa. Luin sen ja olin täysin haltioitunut ja tiesin, että se on minun tieni, sinne minun on mentävä ja otin heti häneen yhteyttä ja pyysin häneltä parannusistuntoa. Kesti sitten vielä kolme/neljä kuukautta ennen kuin pääsin hänen luokseen. Ja silloin matkustin aina Lengerichistä Karlsruheen, matkaa oli noin 600 km, ja tulin sitten useina viikonloppuina Karlsruheen parannusistuntoihin.

K: Miten ensimmäinen kerta meni? Mitä koitte siellä?

V: Se oli "kotiintuleminen" minulle. Olin täynnä iloa. Sydämeni avautui ja tiesin, että olin lopultakin saapunut siihen paikkaan, jota olin etsinyt.

K: Oliko teillä myös kehollisia kokemuksia?
V: Kyllä, kehollisia kokemuksia oli, minulla oli vahvoja tuntemuksia rintakehän alueella. Luulin, että sydämeni rajähtäisi. Myöhemmin parannusistunnossa näin myös paljon valoa, joka virtasi sisään päästä ja havaitsin sen myös käsissä ja kehossa.

K: Mitkä olivat vaikutukset terveydentilaanne?

V: Ensinnäkin se, että polveni parani leikkauksen jälkeen niin hyvin, että tänä päivänä voin kävella ja jopa tanssia sekä vaeltaa kivuitta. Ja se on jo epätavallista sellaisen leikkauksen jälkeen, että menee niin hyvin, koska minulla ei ollut enää siellä rustoja. Ja tietenkin psyykkisesti, minusta tuli paljon tasapainoisempi ihminen, olen rauhallinen ja minulle on kehittynyt suuri tyytyväisyys ja en ole niin riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Minulla menee hyvin, ei väliä vaikka ulkona myrskyäisi. Ja sen on tietenkin koko perhe huomannut. Heti ensimmäisen parannusistunnon jälkeen he sanoivat, että olet muuttunut paljon. Kyllä, psyykkisesti ja kehollisesti. Ja pystyin ottamaan yhteyttä taas sieluuni. Yhteyteni Jeesus Kristukseen, joka on nyt niin voimakas, että tunnen itseni aina suojatuksi.

K: Se tarkoittaa, että parannusistunnot ja vaikutukset menivät teillä paljon kehoa syvemmälle.

V: Kyllä.

K: Oliko näillä istunnoilla teille jotain yhteyttä uskonnon kanssa? Puhuitte Jeesus Kristuksesta.

V: Varsinaisesti ei. Pysyy täysin avoimena, miten ihminen kehittyy. Oikeastaan on kyse tietoisuuden laajentumisesta, nämä parannusistunnot. Minulle se on niin, että minulla on vahva yhteys Jeesus Kristukseen, joka minulla oli jo lapsena, mutta välillä se katosi ja nyt olen löytänyt sen uudelleen tämän kautta, siksi se kuulostaa uskonnolliselta. Mutta itse asiassa se on tietoisuuden laajentumista ja sen voi jokainen kokea sillä tavalla, miten se kehittyy tai miten haluaa edetä.

K: Istunnot siis itsessään eivät ole mitenkään sidottuja uskontoon?

V: Ei, ei lainkaan.

K: Täytyykö teidän mielestänne uskoa istuntoihin, jotta ne toimisivat?

V: Ei, sitä pidän hienona, että ei tarvitse uskoa niihin. Koen sen niin, että monet ihmiset tulevat hyvin skeptisinä ja ainoa ehto on, että avautuu, että on valmis ottamaan vastaan uusia kokemuksia ja sitten se vaikuttaa aina. Niin olen sen itse kokenut ja niin kokivat sen myös oppilaat, jotka olivat Pablon luona. Se vaikuttaa, oli ihminen sitten uskonnollinen tai ei, täytyy vain avautua.

K: Se on siis todellakin luotettava menetelmä eikä joku hokkuspokkus temppu, niin kuin usein esitetään.

V: Kyllä, juuri niin, se on täysin luotettava.

K: Kiitän teitä sydämmellisesti tästä keskustelusta.

Pablon kirja:
Mitä on henkisen parantumisen tukeminen? - Fyysikko antaa tukensa henkisen parantamisen tunnistamiselle.
on tilattavissa hänen suomenkielen tulkiltaan:
Betterworld e.V. , Ylä-Fallintie 1 A 3, FIN-00690 Helsinki. Puh: 050-3372687 (klo 15-20)
Lisätietoja/varaukset/ilmoittautumiset:
www.spontaani-parantuminen.info